kuulumisia & uusi rakkauden kohde

Me lähdetään huomenna kaveriporukalla Kalajoelle mökille, joten mun pitäis vielä tänään keretä muunmuassa lakata kynnet, pakata, käydä suihkussa.. Oh god! Miten tää aina meneekin näin klassisesti, että mä jätän kaiken viime tippaan.. :-D Tää tilanne ei jaksa edes enää yllättää mua itteäni. Ja muuten! Mähän tosiaan ostin uuden puhelimen (krhmm vihdoin), eli iPhone 6S löytyy nykyään tän tytyn kädestä. Oon vähän enemmän kuin tyytyväinen tohon♥. Nyt vaan saa jännittää, että miten sille käy tuolla mökkireissulla - sydänkohtausta odotellessa, haha! Ja mun oli tosiaan tarkoitus postailla asukuvia tänään, muttamutta! Ehkäpä ens viikolla onnistuis niiden muokkaus:-). Nytkin meinas mennä vähän hermo, kun tää kone alkoi temppuilemaan (tää mun kärsivällisyys on kyllä jotain niin...). Mutta, ehkäpä mä nyt kerrankin (:-D) oon fiksu ja meen ajoissa tekemään noi pakolliset jutut, että pääsen joskus nukkumaankin. Huomenna mun pitää vielä töihin, mutta sitten pääsee onneksi viettämään kivaa iltaa.. :-)

syksyinen asu

Heippa! Rupesi melkeenpä surettaan, kun muokkailin noita kuvia.. Mulla oli hullun pitkät hiukset vielä pari päivää sitten, ja tuntuu että oon nyt ihan kalju! Haha, en onneksi kuitenkaan oo, vaikka näistä eilen napsastiinkin aika reippaasti pois.. No, kylläpä ne kasvaa takaisin (toivottavasti mahdollisimman nopeasti:-D). Ja niinkuin kuvista näkyykin, niin mähän tosiaan revein kynnet irti - tai no, revein ja revein, ku osa oli jo lähtenytkin irti. Tuntuu älyttömän tyhmältä olla taas lyhyillä kynsillä, mutta onneksi asiaan on tulossa ensi viikolla muutos! Mulla on ollut vähän flunssainen fiilis muutaman päivän, syyhän saattaa löytyä mekko+sukkahousu kombosta ja takki auki kulkemisesta.. Mutta toi mekko on vaan aivan lemppari tällähetkellä, ja onnellisena kaivoin noi saappaat kaapista esiin, lovelovelove! Pitää nyt vaan tosiaan toivoa että se flunssa ei iske oikeen kunnolla päälle, en jaksaisi yhtään sairastaa. Olis kieltämättä kyllä aika perus, että tuun sairaaksi just kun on pitkästä aikaa vapaa viikonloppu. Niin mun tuuria!:-D

minäkö muita ylempänä?

Pisti vähän miettimään, kun sain kuulla eräältä mulle tärkeältä ihmiseltä, että kuvittelen olevani aina muita ylempänä. Tottakai mä kielsin ensin asian, niinkuin varmasti aika moni tekisi. Mä en edes henk. koht. mieti olevani muita parempi, koska eihän mulla edes oo syytä miettiä sellaista. Miks muutenkin pitäisi verrata ihmisiä tai luokitella niitä jotenkin? Inhottavaa. Musta varmasti saa sellasen kuvan, että kuvittelisin olevani muita ylempänä, mut se ei kyllä todellakaan pidä paikkaansa. Miksi just mä olisin ylempänä? Miksi just mä olisin se täydellinen ihminen? En todellakaan ole. Mulla on vielä paljon ''paranneltavaa'' itsessäni, enkä tarkoita nyt mitään fyysisiä seikkoja, vaan lähinnä henkisiä. Mä voin kyllä huoletta myöntää sen, että mulla on vielä paljon kasvettavaa henkisesti. Oon vähän sellaista kaikkimullehetinyt-tyyppiä, jonka ''pitää'' olla huomion keskipisteenä. Se on paha tapa. Mulle on kyllä huomauteltu asiasta leikkimielisesti just niinkuin esim. kaveriporukassa, joten ehkä mä en oo osannut ottaa asiaa niin vakavasti. Oon vaan miettinyt että 'noh, tällänen mä vaan oon'. Koska niinhän mä oonkin. Eikä mun mielestä kenenkään tarvitse muuttua jonkun ihmisen takia. Tietenkin joitakin piirteitä voi vähän muokkailla, mutta siis perus persoonallisuutta ei mun mielestä noin vain lähdetä muuttamaan. Ennenkuin ihmiset tulee sanomaan sulle minkälainen just sun pitää olla, ne vois miettiä minkälaisia ne itse on. Välillä tekee hyvää katsoa itsekkin sinne peiliin, ennenkuin avaa suunsa.

En mä ainakaan osaa kuvitella itseäni sellaisena hiirenhiljaisena tyttönä, joka puhuu aina muille nätisti eikä ikinä kiroile. Eikä mun tarvikkaan kuvitella, koska en mä sellainen oo. Siis tottakai mä osaan käyttäytyä, mutta esimerkiksi just vaikkapa kaveriporukassa mä oon sellainen tosi rempseä, ehkä jopa vähän bimbokin (:-D). Mutta vaikka mä tällänen oonkin, niin pyrin silti aina olemaan mukava ja välittävä sellasille ihmisille, jotka on mulle tärkeitä. En mä niitä ihmisiä halua loukata millään tavalla. Harvoin edes sanon mitään loukkaavaa niille ihmisille, joita en halua menettää. Ja jos mä oikeasti välitän jostain ihmisestä, niin mä asetan sen ihmisen edun mun oman edun edelle. Siitäkin oon kyllä saanut kärsiä joskus.. Mutta joo, sitä mä en kiellä, etteikö mulle olisi tullut paha mieli kun ton asian kuulin - eikä siinä siis mitään, mä olisin kestänyt kuulla ton jonkun toisen suusta, mutta että noin tärkeältä ihmiseltä. Eihän tää maailmaa kaada, mutta pisti miettimään tällaisia juttuja.