minäkö muita ylempänä?

Pisti vähän miettimään, kun sain kuulla eräältä mulle tärkeältä ihmiseltä, että kuvittelen olevani aina muita ylempänä. Tottakai mä kielsin ensin asian, niinkuin varmasti aika moni tekisi. Mä en edes henk. koht. mieti olevani muita parempi, koska eihän mulla edes oo syytä miettiä sellaista. Miks muutenkin pitäisi verrata ihmisiä tai luokitella niitä jotenkin? Inhottavaa. Musta varmasti saa sellasen kuvan, että kuvittelisin olevani muita ylempänä, mut se ei kyllä todellakaan pidä paikkaansa. Miksi just mä olisin ylempänä? Miksi just mä olisin se täydellinen ihminen? En todellakaan ole. Mulla on vielä paljon ''paranneltavaa'' itsessäni, enkä tarkoita nyt mitään fyysisiä seikkoja, vaan lähinnä henkisiä. Mä voin kyllä huoletta myöntää sen, että mulla on vielä paljon kasvettavaa henkisesti. Oon vähän sellaista kaikkimullehetinyt-tyyppiä, jonka ''pitää'' olla huomion keskipisteenä. Se on paha tapa. Mulle on kyllä huomauteltu asiasta leikkimielisesti just niinkuin esim. kaveriporukassa, joten ehkä mä en oo osannut ottaa asiaa niin vakavasti. Oon vaan miettinyt että 'noh, tällänen mä vaan oon'. Koska niinhän mä oonkin. Eikä mun mielestä kenenkään tarvitse muuttua jonkun ihmisen takia. Tietenkin joitakin piirteitä voi vähän muokkailla, mutta siis perus persoonallisuutta ei mun mielestä noin vain lähdetä muuttamaan. Ennenkuin ihmiset tulee sanomaan sulle minkälainen just sun pitää olla, ne vois miettiä minkälaisia ne itse on. Välillä tekee hyvää katsoa itsekkin sinne peiliin, ennenkuin avaa suunsa.

En mä ainakaan osaa kuvitella itseäni sellaisena hiirenhiljaisena tyttönä, joka puhuu aina muille nätisti eikä ikinä kiroile. Eikä mun tarvikkaan kuvitella, koska en mä sellainen oo. Siis tottakai mä osaan käyttäytyä, mutta esimerkiksi just vaikkapa kaveriporukassa mä oon sellainen tosi rempseä, ehkä jopa vähän bimbokin (:-D). Mutta vaikka mä tällänen oonkin, niin pyrin silti aina olemaan mukava ja välittävä sellasille ihmisille, jotka on mulle tärkeitä. En mä niitä ihmisiä halua loukata millään tavalla. Harvoin edes sanon mitään loukkaavaa niille ihmisille, joita en halua menettää. Ja jos mä oikeasti välitän jostain ihmisestä, niin mä asetan sen ihmisen edun mun oman edun edelle. Siitäkin oon kyllä saanut kärsiä joskus.. Mutta joo, sitä mä en kiellä, etteikö mulle olisi tullut paha mieli kun ton asian kuulin - eikä siinä siis mitään, mä olisin kestänyt kuulla ton jonkun toisen suusta, mutta että noin tärkeältä ihmiseltä. Eihän tää maailmaa kaada, mutta pisti miettimään tällaisia juttuja.