niin, häh, oliko ? luulen, ettei kukaan osata vastata täydellisesti tohon. mutta mä huomaan miettiväni usein tota kysymystä. tuntuu, että ennen ei ollut niin paljon stressattavaa tai mietittävää, eikä muilla ollut niin paljon odotuksia sua kohtaan. oltiin ja mentiin vaan. nykyään mietin ja stressaan ihan liikaa kaikkea, kaikkea mitä ei edes pitäis. kai tää on sitä aikuistumista.. tajusin, että ennen en jaksanut niin paljoa välittää, että mitä muut ajattelee. no ei siinä, en jaksa oikeen tänä päivänäkään, mutta välillä se on ihan liian vaikeeta. varsinkin kun asuu tämmösessä kaupungissa, missä muut luulee tietävänsä sun asiat paremmin ku sinä ite. mutta onko pakko miellyttää kaikkia ja miettiä mitä muut ajattelee ? isi on kyllä opettanut mulle, että kaikkia ei voi ikinä miellyttää. ja että aina toiselle kumartaa ja toiselle näyttää persettä. ja oon kyllä itsekin huomannut, että kyllä se vaan niin menee.. mutta silti mua monesti ärsyttää, jos en voi olla muille mieliks. ja välillä uskon kaiken mitä muut sanoo.. oon ihan liian sinisilmäinen, mutta pyrin kuitenkin aina ajattelemaan omilla aivoilla, vaikka se on välillä tosi vaikeeta. ja vaikka välillä voiskin uskoa, että mulla ei niitä aivoja oikeen ole.. hahah. ja tai tietenkin ennen oli helpompaa, sai olla teini eikä tarttenu vielä aikuistua. buu ! haluan olla vielä 15vee. haha, no okei ehkä en kuitenkaan.. mutta tätä miettiessäni aloin selailemaan vanhoja kuvia ja aattelin lisäillä niitä jonkun verran tännekkin. osa on jo neljä vuotta vanhoja ja "uusin" on vähän yli vuoden vanha.
mä mietin kauan, että uskallanko julkaista tän tekstin.. oon melkein aina vaan laittanut tänne postauksia tyyliin 'viikonloppuna olin ja tein.. blablabla', eikä siinä, on ihan kiva kertoo kaikkea mitä oon duunaillut ja semmosta, mutta ei oo kyllä paljoa näkynyt mitään oikeen "vakavempaa". tai no, ei tää nyt kauheen vakavaakaan ole:-D en tiedä onko se hyvä vai huono juttu, että välillä on tämmöstäkin vanhojen fiilistelyy ja mietiskelyy ?
