asiaa onnellisuushehkutuksesta

Moikka!! Vaikka blogin puolella onkin ollut jokseenkin hiljaista, niin mun elämässä on kyllä tapahtunut vaikka ja mitä. Haha, no okei, ei ehkä mitään kauhean mullistavaa, mutta sellaisia kivoja juttuja. Oon saanut huippuja uusia ihmisiä mun elämään ja osannut jättää vanhat ihmiset omaan arvoonsa. Mä en oikeesti millään malta odottaa kesää, ja kaikkia sen myötä tapahtuvia juttuja. Tiedossa on muunmuassa ihanan Marin valmistujaiset (mekkokriisiiiii!!!), juhannus, pipefest... Oijjoi. Sen lisäksi tietenkin töitätöitätöitä, mutta ai että mä nautin. Ja tänään oltiin iskän kanssa päivä mummin mökillä, ja mä sain kerätä käpyjä. Kyllä, voitteko kuvitella mut keräämässä käpyjä sunnuntaina.. Haha no, ainakin sain hyvää ruokaa, arskaa ja liikuntaa!

Tosta kaikesta ''hehkutuksesta'' tulikin mieleen, kun muutama viikonloppu takaperin yksi mun kaveri totesi (että terkut vaan sinne joni:-D), että hoen melkeenpä joka postauksessa, kuinka onnellinen jne oon, ja se pisti kyllä kieltämättä vähän miettimään asioita. Ei sillä, ettäkö olisin tänne valehdellut olevani onnellinen, koska mä oon oikeasti ollut. Pitkästä aikaa. Mutta koen asian vaan sillälailla, että mun ei tarvi tuoda ihan kaikkia negatiivisia juttuja tänne blogin puolelle, vaikka välillä tekisikin mieli - ja voi että, tosi paljon tekisikin! Oon valehtelematta miljoona kertaa meinannut aloittaa angstaamaan tänne, mutta mitä hyötyä siitä olisi? Kyllähän mä sen voin myöntää, että viimeiset puoli vuotta on ollut aika vaikeeta. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Oon joutunut luopumaan monista kivoista ihmisistä, ja saanut nähdä monista kivoiksi luulemista ihmisistä pelkät huonot puolet. Ehkä senkin takia musta on tullut vähän varovainen tietyissä asioissa. Mutta toisaalta, jos en olisi luopunut vanhoista ihmisistä, niin en varmasti olisi tavannut kaikkia uusia ihmisiä. Kaikesta huolimatta kokemukset kasvattaa ja ilman niitä en olisi tässä, niin kliseistä kuin se onkin. Vaikka onkin ollut vaikeaa, niin nyt en voisi olla tyytyväisempi. Niinkuin mummi on mulle monet kerrat hokenut, että kaikki järjestyy, niin mä oon alkanut uskomaan siihen. Ja hemmetti että nyt tuntuukin hyvältä, haha!:-)